Näkki
Tuo salakavala jokien ja ojien asukki. Se voi asua myös lähteessä, lammikossa tai kaivossa. Näkki on taitava puijjaamaan ihmisiä, se voi laulaa niin kauniisti, että ihminen tämän seurauksena hyppää suoraan Näkin syliin. Näkin laulu on lumoavaa. Yleisesti luullaan, että näkki vie vain lapsia, se vie mukanaan aikuisenkin. Näkin lempisoitin on viulu, se voi soittaa kuitenkin myös muita soittimia, joskus se taas saatta vain laulaa. Joskus musiikki voi olla niin kaunista, että se saattaa saada joen varrella mietiskelevän ihmisen kyyneliin. Joskus Näkki saattaa itse puhjeta itkuun oman musiikkinsa aikana, tämä on kuitenkin pahaenteinen merkki, että jokin onnettomuus on tulossa.
Vaikka Näkin laulu ja soitto kuulostavatkin iloiselta ja miellyttävältä, on sen takana aina jotain surumielistä ja kammottavaa. Näkki on rauhaton, sillä sillä ei ole ihmisen sielua, se pelkää yksinäisyyttä.
"Niin leikkisän iloista kuin Näkin soitto onkin, siinä on silti aina taustalla jotakin painostavaa ja surumielistä, aivan kuin se kantaisi suurta surua." - Johan Egerkrans
Näkistä sanotaan sen olevan yhtä muuttuva kuin vesi, eli Näkillä on monta eri olomuotoa. Kaunis neito, liskomainen otus, sammakko, vanha laiha mies jne... Näkin alkuperää ei varmaksi tiedetä, saamelaiset uskovat näkin olleen hukkuneen sielu, joka houkuttelee nyt muitakin hukkumaan.
Näkin voi saada karkoitettua muutamilla tavoilla: Iskemällä puukon vedenrajaan uimisen ajaksi. Tai Kiven heitolla veteen ja lorun lausumalla: "Näkki maalle, minä veteen." ja taas vedestä noustessa heitetään vedestä kivi maalle ja lausutaan "Näkki veteen, minä maalle." Aina karkoituksen jälkeen täytyy kiittää Näkkiä.
Lähteet:
Pohjoismaiset taruolennot, Johan Egerkrans
Näkki Wikipedia
Kuvat netistä, kuvissa Kaupalliset ja muut käyttöluvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti